Sähkötekniikan ja mekaniikan ja ties minkä oppitunti Dummynikaanisesta tasavallasta

Noin kuukausi sitten naureskelin netistä löytyville santodomingolaisille vuokrailmoituksille, joissa asuntoja mainostettiin muun muassa sillä perusteella, että sähköä riittäisi 24 tunniksi vuorokaudessa. Kokemus on nyt opettanut, että juuri tuohon mainoslauseeseen olisi kuitenkin pitänyt tarttua. Lisäksi olisi pitänyt olla vaateliaampi muutaman muunkin seikan kanssa. Suomessa ehkä voi kuvitella, että sähkö, vesi ja tiivistetyt ikkunoiden ja ovien karmit ovat vaatimattomimmankin asunnon perusominaisuudet. Karibiaa ja Skandinaviaa erottaa kuitenkin moni muukin seikka kuin aikavyöhykkeet ja valtameri. 

Asunto, jonne muutin, on ihana ja tilava, mukavalla paikalla, naapurit ovat ystävällisiä ja kulmakauppa on kirjaimellisesti nimensä mukainen: kulman takana. Sijaitsemme kuitenkin Santo Domingossa alueella, jossa on niin paljon köyhien kortteleita, että sähkönjakelu ei pelaa vuorokauden ympäri, vaan on joka päivä poikki muutaman tunnin johonkin aikaan päivästä. Dominikaanisessa tasavallassa on yksi sähköyhtiö, jolla on monopoliasema, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisillä ei ole vaihtoehtoa ja niinpä sähköyhtiö voi mielivaltaisesti katkaista sähköt tietyiltä alueilta. Sähköt katkaistaan niiltä alueilta, missä on paljon köyhien keskittymiä (missä niitä ei täällä olisi?), koska köyhät eivät maksa (koska eivät pysty) sähköstä vaan varastavat sen omilla liitoksillaan. Mutta sähköongelmaan löytyy ratkaisu: inverttori. Sen avulla sähköt eivät mene poikki silloinkaan kun yleinen sähkönjakelu keskeytyy. 

Kun saavuin Dominikaaniseen, oli kaikki jo valmista: vuokrasopimus tehty, talo siivottu ja suurin osa tavaroista jo muutettu (minullahan ei ollut kuin matkalaukku). Piti enää vain tehdä sähkö- ja nettisopimus. Kaikki vaikutti niin helpolta. Piti vain mennä sähköyhtiöön vuokrasopimuksen ja henkilöllisyystodistuksen kanssa ja allekirjoittaa sähkösopimus. Ensin piti tietenkin jonottaa. Ei kauan, mutta parikymmentä vuoronumeroa. Kun oma vuoro lopulta koitti, huomasi sähköyhtiön asiakaspalvelija sen, mitä vuokralainen tai hänen siskonsakaan ei ollut huomannut: notaari, joka lopullisen asunnon vuokrasopimuksen tekee ja todistaa tämän samalla lainvoimaiseksi, oli kirjoittanut vuokralaisen henkilönumeron totaalisesti väärin. Tervetuloa uuden vuokrasopimuksen kanssa huomenna uudelleen. 

"Huomenna" oli lauantai ja muita obstaakkeleita ja juoksevia asioita ilmaantui eteen. Maanantaina sopimus päästiin tekemään. Tiistaina alakerrassa asuva vuokranantaja tiesi ilmoittaa, että sähkölaitoksen mies oli käynyt jo kytkemässä sähköt päälle. Jee! Enää tarvitsi vain etsiä kaapeli ja sähkömies, joka yhdistää kaapelin sähkönjakeluverkkoon. "Just just" ja "niinpä tietysti", ajattelin. Puhelinluetteloa selaamalla varmaan löytyy? Ei. Ei keneen tahansa voi luottaa. Niinpä soitetaan isälle ja veljelle ja naapurille, tuntevatko he ketään sähkömiestä. Dummynikaanisessa sähkömies on jonkun näennäisen kurssin käynyt tai muuten vain sähkökaapeleista innostuva miekkonen, joka etsitään kadulta ja pyydetään hoitamaan tarvittava liitos, jota sähkölaitos ei jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä tee. Mutta sellainen ihana mies löytyi pian. Pian hänet vietiin uuteen asuntoon tekemään pyydetty työ. 

Sitten ajettiin takaisin muita asioita hoitamaan ja samalla kyydillä sähkömies pääsi kotiin. Paitsi että matka katkesi samalla kun vaihdekeppi meni rikki. Piti pyytää hinausauto paikalle. Sitten ostaa uusi osa (joku kaapeli taas) vaihdekeppiin. Sitten etsiä luotettava mekaanikko asentamaan se paikalleen. Mutta kaikki tuo tapahtuisi vasta seuraavana päivänä, koska kello oli jo kuusi ja autokaupat olivat kiinni. 

Tässä ei tietenkään ollut vielä kaikki. Katolla oleva vesisäiliö joko vuotaa tai joku muu juttu jossain vuotaa. Mielestäni täällä vuotaa kaikkien aivoissa. Mutta niin vuotaa omissanikin ja siihen on yksi ilmeinen syy, joka selittää suurimman osan kolmannen maailman ongelmista - nimittäin kuumuus. Ei tässä kosteudessa ja poltteessa jaksa ajatella saatikka toimia loogisesti. Siksi esimerkiksi talonrakentajat tekevät töissä mitä sattuu: liian isoja puuovia asennetaan liian pieniin aukkoihin eikä oteta huomioon sitä, että puu paisuu kosteudessa ja Karibialla on aina kosteaa eli puuovi on aina paisuksissa ja liian iso aukkoonsa. Puuovet eivät kuitenkaan ole mikään ongelma - niiden työntämiseen käytetään raakaa voimaa. Sen sijaan huonosti toimiva suihku, joka tiputtaa pisaran joka kymmenes sekunti on ongelma. Kuten myös ikkuna ja ulko-ovi, joista sataa sisään kaatosateen aikana, on ongelma. Asun siis talossa, jossa tulee vettä paikoista joista ei pitäisi tulla ja sieltä mistä pitäisi tulla, ei tule. Mutta rommi on halpaa ja kotiinkuljetus ilmaista, koskaan ei ole kylmä, hedelmiä riittää ympäri vuoden ja kaikki luonnollinen, paikallinen ja hyvä on melkein ilmaista ja aina saatavilla. Eli ei tässä vielä hermo mene. 

Näkymä oman huvilan patiolta. Vieressä näkyy myytävänä oleva tontti ja vastapäätä kenraalin mökki.

P.S. Suihku toimii jo, koska neuvokas suomalainen tajusi ottaa uudesta ja käyttämättömästä suihkusta yhden välitulpan pois.