Yllättyisikö joku, jos alkaisin nyt kirjoittaa asiapitoista tekstiä siitä, miten Dominikaaninen tasavalta on korruptoitunut, täynnä rikollisuutta, huumebisnestä, pahoja poliiseja ja likaista politiikkaa? Kuten monessa muussakin lattarimaassa, on politiikkaan pyrkivän ja päässeen ihmisen ainoa motiivi täällä rikastua ja rikastuttaa omaa perhettään vallassaolon aikana. Joka päivä kuulen, kuinka syvällä ryvetään, kuinka mädäntynyt koko maa on, että enää ei ole ulospääsyä. Kukaan ei enää kunnioita mitään.
Sunnuntaina oli Dominikaanisen tasavallan valtapuolue PRD:n (Partido Revolucionario Dominicano) puheenjohtajan vaalit. Voittajaa Miguel Vargas Maldonadoa syytetään sekä vaalipetoksesta että puolueensa myymisestä vastapuolelle tehden näin tyhjäksi viimeisetkin yritelmät harjoittaa jonkinlaista demokratiaa. Vaalit eivät tietenkään ole olleet vilpittömät ja avoimet, vaan ihmisiä on uhkailtu, äänestämään ei ole päässyt ja viitisentoista onnettomuuttakin on äänestyspaikoilta ympäri maata raportoitu.
Kuuntelin vaaleja käsittelevää radio-ohjelmaa, jonne soitti tunnin aikana parisenkymmentä kuuntelijaa. Yksikään ei sanonut äänestyksen toimineen oikeanlaisesti: äänestyspaikat olivat kiinni tai asiat eivät muuten vain toimineet. PRD:n oman tiedotteen mukaan ongelmia ilmeni vain seitsemässä äänestyspaikassa.
Ohjelmaan soittaneista kuuntelijoista yksi toisensa jälkeen ilmaisi tyytymättömyytensä puolueeseen ja sen johtajaan. "Minusta olisi hyvä idea, että herra Miguel Vargas tekisi tervehdyskierroksen autolla ympäri kyliä ja kortteleita, niin nähtäisiin, miten monta laukausta häneen kohdistettaisiin." Ohjelman toimittajat kiittivät nopeasti ja ottivat seuraavan puhelun. Samanlaisia oli kaikkien soittajien kommentit. Siltikin televisiossa ja lehtien internetsivuilla kaiken vakuutellaan menneen hyvin. Illalla tanssitaan taas bachataa ja juodaan Brugalia ja Presidenteä ja ollaan kuin paratiisissa viimeistä päivää, niin kuin aina.
Elämä täällä on yhtä sekasortoa ja sähläämistä. (Siksi blogitekstikin on sekavaa ja sisällöltään rajaamatonta.) Kaikki menee rikki hetkessä, koska kuumuus ja karibialainen todellisuus tekee holtittomaksi. On ollut hellyttävää huomata, että dominikaanit ilmeisesti tiedostavat tämän piirteen itsessään. Oletan, että juuri suojellakseen tavaroita omalta tuhoamiselta ja tahattomalta moukaroinnilta täällä on tapana jättää aina pakkausmuovit paikoilleen. Olen ihmetyksissäni reviskellyt muoveja muun muassa käytettynä ostetun sängyn patjasta, tiskialtaan suodattimesta ja ulko-ovesta.
Myös katossa olevassa lampun alustassa näyttää olevan puoliksi revitty suojamuovi paikoillaan. Sen huomasin, kun American Bulb -merkkinen energiansäästölamppu räjähti ja jäi roikkumaan katosta johtonsa varaan. Lamppu oli tietenkin Kiinan kansantasavallassa valmistettu dominikaanikuluttajalle suunnattu tuote, jonka pakkaukseen oli painettu psalmi ja lause "American Bulb valaisee kotisi, Kristus valaisee elämäsi." Sitä valoa kesti viikon verran. Toivottavasti toinen pakkauksen lupaama valo kestää vähän pidempään.
Kaikella tällä hällävälillä ja lakien ylenkatsomisella on myös puolensa: remonttimies ei epäile tunkea kahta vanhasta sähköporasta roikkuvaa metallilangan pätkää pistorasiaan päästäkseen poraamaan, autoa ajaessa voi juoda rommia ja orjuutta muistuttava palkkataso tuo kaikki mukavuudet kuten kotiinkuljetuksen ja kotiapulaiset melkein kenen tahansa ulottuville.
En ole vielä saanut kunnon vastausta kysymykseeni, kuinka paljon tienaa kaupan lähetti, kaupan kassa tai kotiapulainen. Omaa hinkuani päästä tutustumaan dominikaaniseen yhteiskuntaan työn kautta jarrutti työilmoitus, josta 45 viikkotyötunnista maksettiin kuussa alle 200 euroa. Kun ottaa huomioon, että täällä on maailman kallein bensa (271,9 pesoa = 5,06 euroa / gallona, Forexin kurssin 20.7. mukaan), ymmärsin paremmin, miksi joku valitsee lavean tien hyvänkin työpaikan asemesta.
Aloin itsekin heti miettiä, miten tutustuisin vastapäätä asuvaan aremeijan kenraaliin, joka on todennäköisesti katsonut läpi sormiensa jotain huumekuljetusta, saanut mukavan lahjussumman, jolla on sitten rakennuttanut pienen korttelin kokoisen talonsa.
Siihen asti kunnes saan tärkeitä suhteita solmittua, elän melko vaatimattomasti. Sunnuntaina kävin kirpputorilla, joka levittäytyi parin hehtaarin alueelle ja jossa myytiin kaikkea barbin vaatteista käytettyihin modeemeihin. Löysin ihastuttavan Yhdysvalloissa valmistetun hameen 150 pesolla eli noin kolmella eurolla. Muutakin olisi varmasti löytynyt, mutta suurimman osan ajasta toljotin paikoillani ja keskityin hapen saamiseen, koska kirpputorilla, joka oli osittain ison sillan alla, oli sateen jäljiltä kosteusprosentteja varmaan sata ja lämpöasteita 40.
 |
| Dominikaanihipsterin paratiisi, sunnuntaikirppis a lo Santo Domingo. |
Olen tehnyt listan asioista, joita tarvitsen kipeästi. Nämä tavarat tullaan ostamaan halvalla niiltä, jotka haluavat epätoivoisesti päästä niistä eroon esimerkiksi muuttaessaan ulkomaille. Näitä hyviä tilaisuuksia odotellessa, tässä listani:
- ilmastointilaite makuuhuoneeseen,
- kattotuuletin,
- jalallisia tuulettimia (vähintään kolme),
- lampunvarjostimet joka huoneeseen, jotta rumat energiansäästölamput saadaan piiloon
- pesukone,
- kasveja.
Lisäksi:
- uima-allas tai jonkun virkistysklubin jäsenyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti