Tämä teksti on kirjoitettu nopeasti ja vihan vallassa ja se on suunnattu kaikille teille Suomessa oleville ja alkavasta kaamoksesta kärsiville ja sen viesti on että pimeää on täälläkin, monella tavalla.
Vuotavat katot ja sähkökatkot voivat joissain konteksteissa olla romanttisia. Ainakin niin ajattelin vielä kesäkuussa kun tämä jatkuva maalaiselämä oli vielä kaukaista eksotiikkaa. Heinäsirkkojen siritys on ihan kuin amerikkalaisesta elokuvasta. Kuumuus on ihanaa ja kosteus estää ihon ryppyyntymisen.
Vuotava katto on seurausta idiootin improvisoimasta rakentamisesta ilman ajatustakaan insinöörin tai arkkitehdin merkityksestä talon rakentamisessa. Heinäsirkat on jo raamatussa mainittu vitsaukseksi. Heti kun saan tarpeeksi rahaa, aion tyhjentää tehtaallisen Baygonia takapihalle tai sinne mistä siritys mielestäni tulee. Kuumuus ilman uintimahdollisuutta on kidutusta, johon Amnestyn pitäisi puuttua. Uiminen on täällä eksklusiivista ja tapahtuu joko varakkaiden klubeilla tai hotelleissa sekä rannoilla, joille on jonkin verran matkaa. Ilman kosteus silittää kyllä ihon, mutta hengittäminen ilman kiduksia on vaikeaa.
Viidenkympin kertoimen Vichyn kasvovoide on suojannut palamiselta, mutta maksaläiskille olisi pitänyt hankkia jokin toinen emulsio. Nyt minulla on paitsi aina kaipaamiani pisamia, myös viikset ja Gorbatshov-läiskä otsassa. "Älä vain sairastu mihinkään vakavaan", sanoi poikaystäväni huolissaan eräs aamu kun huomasi otsaläiskän. Vaaleanruskea viiksitatuointi on onneksi keltaisten oikeiden karvojen alla. Ja mitä millään ulkonäköasioilla on väliä, varsinkaan täällä vuohien keskellä?
Lyhyesti sanottuna mielen pitäminen positiivisena on haasteellista tällä hetkellä. Ehkä huomenna on jo vähän paremmin.
Jaxuhali ihanalle Varjalle!
VastaaPoista