Menneisyyden kummitukset

Tärkeimmät lähdön alla hoideltavat jutut liittyvät aina viisumeihin, työlupiin ja sen semmoiseen maalliseen puuhasteluun. Tämänhetkiseen check-listaan kuuluu tällä kertaa näiden lisäksi yksi eksoottisempi taski. Pitäisi purkaa vuonna 2008 tehty riitti.

Olin nimittäin vuonna 2008 Kuubassa ja halusin tutustua syvemmin maan kulttuuriin ja perinteisiin. Tein jotain hyvin, hyvin tyhmää. En nyt tarkoita kuubalaisen poikaystävän hankkimista, vaikka sekin oli tyhmää enkä suosittele sitä kenellekään. Mutta jos kahdesta pahasta pitää valita pienempi, on se siltikin kuubalaiseen sekaantuminen kuin kuubalaiseen uskontoon sekaantuminen.

Kävelin pari päivää ympäri Havannaa kyselemässä rumbakursseja. Kävin teattereissa, tanssikouluissa ja lopulta kysyin rumbatunteja ihan keneltä vaan joka keikaroi kadulla vastaan - eikös Kuubassa kaikki ole tanssinopettajia? Kaikki rumbat olivat alkaneet tai jo menneet, seuraavia sai odottaa ja muutenkin niistä pyydettiin muistaakseni aivan liian kovaa hintaa, monia satoja euroja. Mitä muuta voisin asian tiimoilta keksiä? Halusin tehdä jotain kuubalaista, jotain karibialaista.

Olin kuin olinkin lähtenyt merta edemmäs kalaan: samassa talossa, jossa Havannassa asuin, oli ranskalainen leipomo, jossa oli töissä kokki joka oli myös babalawo eli santería-uskonnon pappi. Olin jo pitkään halunnut tietää enemmän santeríasta. Hän järjestäisi initiaation 50 eurolla. Normaalisti hinta olisi kuulemma moninkertainen. Hienoa, halvempaa kuin rumbakurssi! 

Rumbaa en osaa vieläkään yhtään ja santeriastakaan en oikeastaan oppinut muuta kuin sen, että se oli hyvä tapa tienata monelle: Havannassa on yksi maailman suurimmista elävien eläinten marketeista, josta haetaan paitsi ruoat myös uhrilahjat. Ranskalainen leipomo maksoi kokilleen kuubalaisen peruspalkan eli noin 20 dollaria kuussa, sen lisäksi hän sai tipit. Miesten ja naisten vihkiminen santeriaan sekä korottaminen santoiksi oli kuitenkin se, mikä teki mahdolliseksi kokki-babalawon matkat ulkomaille ja muunkin normaalin elämisen. Kuulemani mukaan useilla babalawoilla ei ole muuta työtä ollenkaan ja he elävät hyvin.

Helmikuussa 2008 olin tyytyväinen. Olin lukenut kirjan orishoista ja santeríasta. Kuubahan oli virallisesti vallankumouksesta asti ollut ateistinen, mutta santeríaa ei oltu koskaan pystytty kokonaan kieltämään. Lopulta moni kuubalainen ilmiö selittyi alunperin Afrikasta kulkeutuneella ja matkan varrella muokkaantuneella uskonnolla. Minulta kysyttiin moneen otteeseen, olinko asiasta varma ja vastasin että olin. Oli sunnuntai, ajoimme havannalaiseen lähiöön, jonka nimi oli Lawton. Sitä ennen kävimme ostamassa vuohen, kyyhkyn ja kasan kanoja karjamarkkinoilta.

Talo, jossa seremonia järjestettiin, oli babalawo-kokin kotitalo ja CDR:n puheenjohtajan talo. (CDR = Comité de la défensa de la révolucion eli vallankumouksen puolustuskomitea.) Talossa asui siis babalawo, korttelikyyläin puheenjohtaja ja ties ketä muita. Oltiin korruption ytimessä. Seremonian eli eläinten päiden katkaisut, talon sotkemisen kanojen sulilla ja eläinten verellä sekä palmunsiementen, kivien ja muiden luonnon elementtien levittämisen pitkin lattioita hoiti yhteensä kolme miestä, jotka kaikki olivat babalawoja. Silloin myös muuten opin, etteivät naiset ja homot voineet koskaan yletä babalawoiksi. Muutenkaan naisille ei paljastettu tästä uskontojärjestelmästä ja sen lainalaisuuksista ja salaisuuksista kuin tietyt kohdat. Nainen oli kuitenkin sopiva joihinkin tehtäviin: olemaan (babalawonkin) äiti, siivoamaan seremonian jäljet ja valmistamaan uhrattujen eläinten lihoista aterian. 

Seremonian sisältö on ehdoton salaisuus. Seuraavana päivänä kirjoitin siitä muistin perusteella tarkan kuvauksen ylös, mutta hävitin sen, varjellakseni itseäni koskaan puhumasta siitä kenellekään. Muutama tuokiokuva on kuitenkin jäänyt kellumaan aivojen muistinesteeseen: Seison polvillani rukousta lukevan babalawon edessä ja pitelen molemmissa käsissäni vielä elossa olevia kanoja jaloista. Mitä tuolloin mietin? Mietin sitä, miltä näyttäisin äitini kristallipallossa sillä hetkellä. Toinen muistiin piirtynyt kohta on se, kun minun pitää silmät kiinni suudella jotain limaista ja pyöreää. Ennen silmien sulkemista olin nähnyt babalawon kädessä pienen kilpikonnan. Minun oli kuitenkin pakko kysyä, mikä suussani oli käynyt. Naapurin leipomon poika nauroi kuubalaista nauruaan ja toinen babalawo sanoi, että babalawosi sukuelin. A piece of cuban humor. 

Kun tulin ulos seremonian pyhätöksi muutetusta huoneesta, odotti olohuoneessa toinen initioitu tyttö, joka kysyi: "Quien te salió ?" Eli kenet sinä sait suojelusorishaksi. Myöhemmin kuulin, että kaikki kuubalaiset tietävät suojelijansa. Toiset päättelevät sen ja toiset ostavat tiedon - vaihtamatta kristinuskoaan karibialaiseen woodoohon tai muutenkaan pelleilemättä pyhien asioiden kanssa. Orishan sai selville kysymällä asiaa palmunsiemeniltä. Niitä heilutettiin jollain lautasella ja jos jäljelle jäi tietty määrä, oli vastaus kyllä tai ei. "Keneltä orishalta haluat kysyä", kysyi babalawoni, naapurileipomoni kokki. "Öö, Yemaya?" Palmunsiementen vastaus oli kielteinen. Keneltäs sitten kysytään. Pää löi tyhjää. Sitten mieleen tuli yhden toisenkin orishan nimi. Oshun? Palmunsiement vastasivat kyllä ja siitä lähtien olen kulkenut tietäni Oshunin kullankeltaisessa suojelmuksessa. Mitään muuta en ihan tosiaan koko santeríasta ymmärtänyt. Minun pitäisi vuosittain nylkeä joku eläin ja uhrata Elegualle. Mikä niistä Kuubasta kotiin kuljettamistani kivenmurikoista on Elegua? Onko mikään? 

Pyhät esineet ovat pölykerroksen alla äitini makuuhuoneen hyllyssä pahvilaatikossa. Ajattelin antaa asian olla, ehkä heittää ne roskikseen, mutta taikauskoisessa Dominikaanisessa ollaan nyt sitä mieltä, että babalawoon on otettava yhteys ja kysyä neuvoa, miten voin "erota" santeríasta. Googlettamalla kuitenkin selviää, että en mitenkään. Jos heitän seremoniasta käteen jääneet kipot ja kivet roskiin tai koetan tuhota ne, kuolen. Jos palautan ne babalawolle, kuolen. Mietin, että jos maksaisin babalawolle vaikka 50 euroa, jäisinkö henkiin vaikka en ostaisikaan mangoja ja jättäisi niitä mätänemään huoneen nurkkaan ja tappaisi kukkoa joka vuosi?

Tullista läpi päässeet eläimen verellä kuorrutetut kivet, kipot, luut ja siemenet.

P.S. Babalawopadrinoni on edelleen Facebook-kaverini, mutta hänen tilinsä on ollut tyhjä vuosien ajan, siitä lähtien kun hän palasi Meksikosta Kuubaan. 

P.S.S. Jos afrokuubalaiset uskonnot kiinnostavat, kiehtovimmin niistä saa jotain pientä selville tutustumalla vaikka kuubalaisen taidemaalari ja graafikko Belkis Ayón Manson töihin ja tutkimuksiin. Belkis Ayón tutki pitkään vain miehiä jäsenikseen hyväksyvää Abakuá-lahkoa. En löydä mistään mitään tietoa enää tästä, mutta muistan kuulleeni, että joku oli joskus väittänyt, että Belkis Ayonin 32-vuotiaana tekemä itsemurha liittyisi jotenkin siihen, että hän oli mennyt paljastamaan Abakuoiden salaisuuksia.