Allergiaa vai ahneutta?

Ostin Stockmannin tuulikaapin jäätelötiskiltä yhden jäätelöpallon à 3 ja jotain euroa. Yhteen palloon ei saanut useampaa - edes kahta - eri makua. Kun kysyin miksi, vastasi nuori myyjä, että "asiakkaiden allergeenien vuoksi". 

Rooman-matkalla olin juuri tilaillut päivittäin yhden pallon jäätelöannoksia, joissa oli useita eri makuja yhdessä pallossa. Siellä allergiat eivät makujen sekoittelua estäneet. Sanoin myyjälle, että suomalaiset voisivat olla vähemmän allergeeniherkkiä, jos kaikkien vanhemmat eivät olisi serkkuja keskenään. Joka toisella albiinolla täällä kurkku turpoaa, kun joku kuorii kilometrin päässä appelsiinia. 

Mutta eihän Robert’s Coffeen säännöt olleet pikku myyjän vika. Ostin yhden pallon keksijäätelöä ja kävelin tyytyväisenä tieheni. Vasta toisessa kauppakeskuksessa tajusin, ettei selitys ollut looginen. Eri maut joutuivat yhtä paljon kosketuksiin toistensa kanssa, oli kyse sitten minkä kokoisesta pallosta tahansa. Tai ihan hyvin yhdellä kauhalla saisi laitettua vaikka puolet jugurttijäätelöä ja toisella kauhalla puolet minttusuklaajäätelöä.

Allergiateoria oli siis vain pikainen tekosyy jäätelökioskin ahneudelle: jos asiakas ei halua ostaa kahta, kolmea tai neljää palloa, saa hän maistaa vain yhtä makua. Niin suomalaista, niin joustamatonta, niin ahnetta ja niin *maista. 

Näitä suomalaisia todellisuuksia kun tulee koko ajan vastaan, olen yhä kypsempi häipymään täältä lottovoittajien onnenkehdosta, jota ei ole pahemmin säillä tai elämänilolla siunattu. 

Jäätelövalikoimaa Roomassa