Liian idyllistä blogin ideaan

Tämän blogin ideana on siis kirjoittaa ylös huomioita ja kuulumisiani Dominikaanisesta tasavallasta, jonne olen lähdössä heinäkuun alussa. Blogi alkaa jo Suomessa sillä ajatuksella, että kuvaan, kuinka ärsyyntynyt olen Suomeen. Ajatus tuntui toimivalta vielä toukokuun lopulla, kun olin Helsingissä ja järjestelin vuokrahuoneeni jälleenvuokrausta, opintolainojen lyhennysvapaata, vaatteista eroonpääsyä, etätöitä, nykyisestä työstä irtisanoutumista - toisin sanoen stressin aihetta riitti ja ärsyyntyminen oli helppoa.

Sitten tulin Turkuun. Olen koko ajan äidin ja kolmen kissan huollettavana. En keksi oikein mitään, mikä olisi huonosti. Mikään ei ärsytä. Sitä paitsi säätkin ovat olleet odottamattoman hyvät: olen käynyt rannalla, terassilla ja kävelyillä aivan vieressä olevalla Natura-alueella. Äidin naapurista löytyy jopa laiduntavia lehmiä vasikoineen. Muutos on aikamoinen Kallion päiväohjelmaan, johon kuului seurata sivusta pillerikauppaa, juoppojen herättelyä ja karaokelaulantaa aamukymmenestä lähtien.

Rauvolanlahden karja laiduntaa Natura-alueella.
Huomatkaa ah niin suomalaiset kumpupilvet.

Näin lähelle karjaa uskalsin
kunnes yksi vasikka lähti kävelemään kohti.

Kukaan ei ole positiivisuushaastanut minua, vaikka nyt keksisin kymmenittäin positiivisia asioita päivistäni. Viime päiviin olisivat kuuluneet jo mainitsemani laitumella leikkivät vasikat, kukkiva luonto, lämmin ilma ja se, että kukaan ei ainakaan julkisesti sekakäytä ja hillu päihteiden alaisena ympäriinsä. Täällä Turun lähiössä ne tehdään onneksi omien seinien sisällä ja ulospäin näkyy vain kasvimaitaan hoitavat ja sauvakävelevät ihmiset, pesiään rakentavat linnut ja leikkivät vasikat. Näistä tulee hyvät muistot sitten kun kotimaa taakse jää.

Sauvakävelijä salakuvattu.

Pitkospuita pitkin pääsee Kaarinaan asti.

Koska haluan aina olla epäsuomalainen, olin pukeutunut
venäläismiehen vapaa-ajan asuun: tuulipuvun housuihin
ja sandaaleihin (ja huppariin, joka ei näy kuvassa).